Lomografiaa ja vähän muutakin

Innostuin pari vuotta sitten filmille kuvaamisesta, tarkemmin Lomografiasta (blogissa). Ensimmäinen kamerahankinta oli lomografistille hyvin tyypillinen Lomo LC-A, jonka huusin Ebaysta hintaan 100€. Joku voi pitää sataa euroa järjettömänä summana 80-luvun halvasta, muovilinssisesta lelukamerasta, mutta uusista vastaavista joutuu pulittamaan 2-3 -kertaisen määrän. LC-A on siis kiinteäpolttovälinen kinofilmikamera, jonka tunnistettavimpana ominaisuutena voitaneen pitää Minitarin "huonolaatuista" 35mm muovilinssiä, jonka ansiosta kuviin tulee poikkeuksetta melko härskiä vinjetointia. Kamerassa on myös oma moodi automaattiselle valotusajan säädölle, eli se soveltuu "hyvin" myös kuvaamiseen hämärissä olosuhteissa.

Filmit

Digikuvaamiseen verrattuna filmikuvaamisesta tekee tietysti mielenkiintoisen erilaiset käytettävissä olevat filmit. Lomografistit hakevat usein tarkoituksella vääristyneitä tai korostuneita värisävyjä, jolloin esimerkiksi vanhentuneet filmit osoittautuvat hyvinkin käyttökelpoisiksi. Myös dia-filmin krossikehittäminen C-41 -prosessissa on melkoisen yleistä juuri kipeiden värisävyjen aikaansaamiseksi. Itse suosin mahdollisuuksien puitteissa molempia tapoja. Yksi hieman hankalampi kikka on myös kelata filmi kameraan väärin päin, jolloin kuva valottuu negatiivin väärälle puolelle. Tällöin saadaan aikaan mielenkiintoisia puna- ja keltasävyisiä kuvia. Lomography.comin filmikaupassa myydään juuri tähän tarkoitukseen valmistettua Lomo Redscale -filmiä, jota itsekin olen muutamia rullia kuvannut. Näiden lisäksi kuvailen jonkin verran myös mustavalkofilmeille. Oma LC-A:ni tukee ISO-asteikkoa ainoastaan ~ISO400:aan asti, eli sitä herkemmät filmit eivät valitettavasti LC-A:n kanssa oikeen toimi. Haaveissa ja suunnitelmissa olisi testata keikkakuvausta ISO1600 tai vastaavalla mustavalkofilmillä, mutta silloin täytyy kuljettaa modernimpi Yashica mukaan.