Innostuin pari vuotta sitten filmille kuvaamisesta ja eritoten Lomografiasta (blogissa). Kameroita on sen jälkeen kertynyt muutamia ja filmejäkin on tullut skannattua melko reippaaseen tahtiin. Lomopokkareiden lisäksi kuvailen Yashican 180 -filmijärkkärillä, Canonin D600 -digijärkällä ja iPhonella.

Lomo FishEye

Ensimmäinen oma filmikamera, Lomo FishEye tarttui mukaan Lontoosta, jostakin Oxford Streetin “elämäntapakaupasta” pienimuotoisena heräteostoksena. Hinta tuntui aluksi vähän suolaiselta, mutta paketin kyljessä olleet kuvat tekivät vaikutuksen. FishEye:n polttoväli taitaa olla jotakuinkin 10mm ja katselukulmaa kertyy lähes 180 astetta. Ainoaksi harmiksi kameran kuva ei valota koko ruutua, koskapa laajasta kulmasta johtuen optiikan reunat aiheuttavat kuvaan tummat pyöreät reunat. Hauska lelu silti, varsinkin lähikuviin. Salamakin löytyy.

Lomo LC-A

Toinen kamerahankintani oli lomografistin “se” kamera, kiinteäpolttovälinen kinokokoinen Lomo LC-A, jonka huusin Ebaysta hintaan 100€. Joku voi pitää sataa euroa järjettömänä summana 80-luvun halvasta, muovilinssisesta lelukamerasta, mutta uusista vastaavista joutuu pulittamaan 2-3 -kertaisen määrän. Kameran tunnistettavimpana ominaisuutena voitaneen pitää Minitarin “huonolaatuista” 35mm muovilinssiä, jonka ansiosta kuviin tulee poikkeuksetta melko härskiä vinjetointia. Kamerassa on oma moodi automaattiselle valotusajan säädölle, eli se soveltuu “hyvin” myös kuvaamiseen hämärissä olosuhteissa.

Oma lomoni on 80-luvun Neuvostoliitosta, joten ISO-asteikon tilalla on paikallinen GOST-standardi. Arvot (16, 32, 64, 130, 250) eivät ihan suoraan täsmää nykyfilmien ISO-arvoihin, joten filmistä riippuen kuvia joutuu vähän ali- tai ylivalottamaan.

Yashica 35-ME

Kolmas kamerani Yashican 35-ME löytyi äitin kaappien kätköistä ja on kuulemma suoraan 70-luvun perua. Näpäkkä peruspokkari, jossa pienenä erikoisuutena jousitetusta vivusta vedettävä ajastettu laukaisu.

Smena 8M

Smena 8M lähti 15 eurolla mukaan muuan antikvariantista Helsingin Kalliosta. Rakenteeltaan todella muovisesti natisevan neukkupokkarin merkittävin erityispiirre on kameran laukaisimesta eriytetty filmin kelaus, joka mahdollistaa yhden ruudun valottamisen useaan kertaan. Aika härö vehje.

Yashica 108 Multi Program

Yashican järkkärirunko löytyi niin ikään Helsingin Kallion antikvariantista. Hintaa taisi olla 40 euroa ja mukana tuli vielä Yashican 35-70mm objektiivi. Appivanhempien kaapista löytyi vielä muutama linssi lisää, joten nyt on sitten valinnanvaraa muutamasta perusobjektiivista Mitakonin 28-80mm -laajakulmaan ja Tamronin 80-210mm -teleobjektiiviin. Kamerassa on manuaalisten suljinaikasäätöjen lisäksi parit automaattimoodit mm. aukon priorisoinnille ja nopeille suljinajoille, joten ihan heti ei mahdollisuudet lopu.

Salamakamat

Tuoreimpana innostuksen kohteina hommasin Ebaysta muutaman halvan YN 460 II -orjasalaman sekä saman firman RF-602 -radiolaukasinsetin. Valaisuhommiin tutustuminen filmikamojen kanssa on melkoista käsipeliä ja nämä jutut on muutenkin vielä aika hakusessa. Olen tutustunut teoriaan useiden kirjojen ja nttifoorumien kautta, mutta käytännön treeniä on takana vähänlaisesti. Yashican automatiikka tarjoaa hieman helpotusta kokeiluihin, mutta pidemmän ajan haaveena olisi yhdistää hintsusti mietitympi valaisu lomokuvaukseen. Automatiikan puutteessa hommaa joutuu opettelemaan manuaalisesti, jolloin muuttujia on melko reilusti. Ajoittain lainassa ollut digijärkkäri helpottaa kyllä oppimista aika tavalla.

Filmit

Filmikuvaamiseen tuo luonnollisesti vaihtelua erilaiset käytettävissä olevat filmit. Lomografistit hakevat usein tarkoituksella vääristyneitä tai korostuneita värisävyjä, jolloin esimerkiksi vanhentuneet filmit osoittautuvat hyvinkin käyttökelpoisiksi. Myös diafilmin krossikehittäminen C-41 -prosessissa on melkoisen yleistä juuri kipeiden värisävyjen aikaansaamiseksi. Itse suosin mahdollisuuksien puitteissa molempia tapoja. Yksi hieman hankalampi kikka on myös kelata filmi kameraan väärin päin, jolloin kuva valottuu negatiivin väärälle puolelle. Tällöin saadaan aikaan mielenkiintoisia puna- ja keltasävyisiä kuvia. Lomography.comin filmikaupassa myydään juuri tähän tarkoitukseen valmistettua Lomo Redscale -filmiä, jota itsekin olen muutamia rullia kuvannut. Näiden lisäksi kuvailen jonkin verran myös mustavalkofilmeille. Oma LC-A:ni tukee ISO-asteikkoa ainoastaan ~ISO400:aan asti, eli sitä herkemmät filmit eivät valitettavasti LC-A:n kanssa oikeen toimi. Olen nyttemmin alkanut kuvata varsinkin keikkoja Yashican järkkärillä ja Fuji Neopan 1600 -mustavalkofilmillä. Herkkyys riittää ihan ok:sti hämäriin olosuhteisiin ja jälki on sopivan lofi.

Filmit skannailen Canonin 4400 tasoskannerilla, jossa on negoja varten oma kelkka. Photoshoppaamisen pyrin filmikuvissa minimoimaan, mutta suurimpia roskia tulee joskus siivottua ja tasoja korjailtua.