Sao Paulo

Lentokenttä, hotellihuone, taksi ja paikallisen firman tilat. Siinäpä tämän reissun nähtävyydet. Ensimmäiset asiat mitä minulle neuvottiin olivat "älä liiku yksin" ja "käytä aina taksia".

Liikenne on kaoottista ja ruuhka-aikaan on todellinen ruuhka. Ainoastaan moottoripyörät vetää vauhdilla autojen välistä niin että peilit ja kytkinkahvat kolisee. Ei kannata työntää käsiään taksin avoimesta takaikkunasta kuvia ottaakseen. Tosin muutenkaan ei kannata vehkeitään esitellä, sillä satunnaiset väkivaltaiset ryöstöt ovat täällä jokapäiväinen riesa. Paikallinen vanhempi naispuolinen kollega kertoi tulleensa ryöstetyksi useita kertoja: "siihen ikään kuin tottuu". Ensimmäinen kerta meni kuulemma shokissa, toisella kerralla osasi hieman pelätä ja kolmannella kerralla paloi jo totaalisesti käämit. Elossahan tuo näyttää olevan. Treenaa helvetisti, huutaa rumia käheällä äänellä, polttaa kessua kun korsteeni ja harrastaa kungfua.

Odotukseni lomoilun suhteen olivat ehkä hieman turhan korkealla. Ylimääräistä vapaa-aikaa ei juuri jää, eikä tuolla kauheasti viitsi muutenkaan yksinään expottaa. Mielenkiintoista kuvattavaa eittämättä olisi. Varsinkin vanhempien kivirakennusten julkisivuissa on käytetty todella virkeitä värejä ja inspiroivia väriyhdistelmiä, jotka sulautuvat jännästi teollisuuskaupunkimaiseen yleiseen sotkuisuuteen. Harmittavan monet seinät on tosin jälkeenpäin sotkettu graffiteilla ja tageilla, vaikka iso osa niistäkin on kyllä melkoisen viimeisteltyjä ja tyyliteltyjä. Mikähän siinä onkin, että Suomessa rakennukset on aina joko punatiiltä, harmaata tai valkoista...

Tukehduttavan kuumahan täällä on, keskikesä. Aurinko paistaa korkealta, mutta eipä tuosta oikein osaa teollisuuskaupungissa nauttia. Hotellin edessä menee aidattu moottoritie, jonka takana virtaa aidattu paskainen joki. Pitäisi kuulemma ajaa jonnekin beachille tai kävellä puistoon, mutta en viitsi enkä tohdi. Vähäisenä vapaa-aikana olen istunut hotellin pihalla tai uima-altaalla, lukenut David Robertsonin kirjeitä tohtori Dawkinsille ja koettanut tähdätä arvokkaita auringonsäteitä kasvoille ja valkeille kintuilleni.

Ihmetelkää karvaisia sääriäni, pukumiehet.